On taas juhannus, jonka juhlimisesta riittää yhtä monta legendaa, kaskua ja vitsiä kuin on viettovuosia. Tänä aamuna olen muistellut itsekseni juhannuksiani hymy huulillani. Olen viettänyt juhannusta Lapissa sääskiensyöttinä. Olen kiikkunut läpi yöttömän yön Norjassa, kun lapsenmieleni ei käsittänyt olevan yö kun aurinko paistoi täydeltä terältä. Olen istunut tyttökaverieni kanssa Hiukassa yöstä aamuun. Olen liukastellut kaatosateessa mutavellissä juhannusfestivaaleilla lasissa muutakin kuin raparperijuomaa. Olen istunut hirsimökin portailla Hossassa elämäni rakkauden kanssa kuunnellen järveltä kantautuvaa älämölöä. Olen tanssinut suloisessa suviyössä ystävien häissä aamuun asti.
Tämän juhannuksen vietän elämäni tärkeimpien ja rakkaimpien ihmisten kanssa, oman perheeni.
Ja istun omalla kuistilla edelleen sen elämäni rakkauden kanssa jolle vannoin 14 vuotta sitten juhannusaattona rakastavani niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.
Ja perinteisesti myös juhannussää on kylmä ja vähäluminen. Joten hienot juhlakenkäni...
...vaihtuivat neuletöppösiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti